Kirjoittaja: Teppo Nurminen, toimitusjohtaja, Suomen Projekti-Instituutti Oy
Kaikkialla pyritään nykyään olemaan tavalla tai toisella ketteriä. Ketteryyden edut ovat selkeät, mutta myös sanan väärinymmärrystä ilmenee huomattavan paljon. Olen esimerkiksi osallistunut ketterän HR-johtamisen seminaariin, jonka sisältö ei otsikkoa lukuun ottamatta millään tavalla poikennut aiempien vuosien vastaavista seminaareista. Asiasta väliajalla kysyttäessä järjestäjät selvensivät, että “niin, se ketteryys, se on siis sellainen mindset”.
Ketteryys varmasti onkin tietty mindset, mutta yhtä varmasti se on paljon muutakin. Koska vaihtelu virkistää, en lähde määrittelemään mitä ketteryys on, vaan mitä se ei ole. Määritelmäni olen asetellut kätevän sanaston muotoon.
Agilahtaa = tehdä pyräysmäinen kokeilu ketterään suuntaan ja saada siitä hyvä omatunto vaikkei mikään muuttunutkaan
Mikäli emme pysty sitoutumaan pitkäjänteiseen muutosjohtamiseen, ei meidän kannata muutokseen lainkaan lähteä. Tämä on meille paha rasti, sillä ihmisen luontoon kuuluu sekä halu korjata rikkinäisiä asioita että into kokeilla uusia juttuja.
Agileerata = tehdä tarkat ohjeet, joiden ihan itsekseen arvellaan saavan aikaan ketteröitymistä
Aina kun on kyse toimintatapojen muutoksesta, on kyse myös kulttuurinmuutoksesta. Vanha tyyli vetää meitä puoleensa varsinkin kiireen yllättäessä, ja toimintatapojen voi sanoa olevan muuttuneen vasta, kun ohjeet ovat paitsi olemassa, myös käytössä. Lisäksi pitää ohjeiden mukaisen toiminnan tuottaa siltä odotettua iloa tai hyötyä.
Agilehtia = kokeilla innoissaan kaikkea uutta ottamatta mitään pysyvästi käyttöön
Viimeisimpien villitysten perässä juokseminen voi hetkittäin tuntua nuorekkaalta dynaamisuudelta, mutta tuottaa käytännössä tilanteen, jossa mikään uusi ei ehdi alkaa tuottaa hyötyjä ennen kuin suunta taas jo muuttuu.
Agiloida = tehdä vaan suunnittelematta jotain ja kokea sitten itsensä ketteräksi
Ketteryys ei ole suunnitelmattomuutta. Vision ja tavoitteiden on itse asiassa oltava normaalia kirkkaampia. Ketterässäkin tekemisessä asioita suunnitellaan, mutta suunnitellaan eri asioita kuin suunnitelmaperusteisessa toteutuksessa.
Agiloittaa = käskeä kaikkien ryhtyä ketteriksi tietämättä itse varsinaisesti mitä se on ja miksi sitä se tehdään
Johtajat eivät aina ehdi, jaksa tai kykene perehtymään asioihin syvällisesti, mutta saattavat silti kokea ulkoista tai sisäistä painetta kehittää asioita. Liian pinnallinen ymmärrys yhdistettynä liian nopeatempoiseen ja aktiiviseen luonteeseen on vaarallinen yhdistelmä.
Agiloitua = hurahtaa niin ketteräksi, että kaikki muut käytännöt ja ajatusmallit kielletään, vaikka ne olisivat edelleen toimivia ja tarpeellisia
Mikään yksittäinen aikaansaamisen malli tai menetelmä ei toimi kaikkeen mahdolliseen. Meidän on suhtauduttava erilaisiin prosesseihin portaattomana jatkumona eli käyttää tapauskohtaisesti sopivinta menetelmää. Usein sopivin menetelmä on usean toteutusmallin yhdistelmä eli hybridimalli.
Agistella = kertoa näyttävästi kaikille toimivansa ketterästi vaikkei toimisikaan
Tekemisen mallista riippumatta on tiedon läpinäkyvyys aina keskeistä. Varsinkin johtajatasolla voi joskus olla tyystin toteutusportaan käsityksestä poikkeava mielikuva siitä, kuinka pitkällä olemme vaikkapa tämän ketteryyden toteuttamisessa.
Tehdä agilet = soveltaa ketteryyttä sellaiseen, johon se ei lainkaan sovi
Tarkoituksenmukaisin toteutusmalli on se, jolla parhaiten onnistutaan. Menetelmän valinta tulee saada vapaaksi arvolatauksista, ja pystyä ihan käytännön tasolla luomaan yksinkertaisia arviointikriteerejä eri menetelmien soveltuvuudesta eriluonteisille tekemisille.
Monella tavalla on asioiden siis mahdollista mennä pieleen, ja tässä sanastossa tulikin raotettua kantta siihen, mitä ketteryys ei ole. Oikeasta, todellisesta ja hyödyllisestä ketteryydestä voit lukea esimerkiksi kollegani Johanna Leviäkankaan mainiosta blogisarjasta: Mitä on ketteryys?
Teppo Nurminen
Kirjoittaja on Suomen Projekti-Instituutti Oy:n toimitusjohtaja.