Yksi isoimmista kysymyksistä, joiden kanssa tuotekehitysorganisaatiot painivat, on ihmisten motivaatio ja sitoutuminen työhön. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että työhönsä aktiivisesti sitoutuneet ja motivoituneet työntekijät vaikuttavat organisaation tulokseen ja toimintaan hyvin positiivisesti. Yhtälö on yksinkertainen: mitä sitoutuneempia ja motivoituneempia työntekijät ovat, sitä paremmin yrityksellä menee. Ja vielä yksinkertaisemmin: ilman motivaatiota emme saisi mitään aikaan.
Aktiivisesti sitoutunut tai ”kytkeytynyt” (engl. engaged) työntekijä voidaan määritellä henkilöksi, joka on aktiivinen toimija työssään, vaikkapa blogien kirjoittamisessa tai erilaisten tapahtumien järjestämisessä, ja työpaikallaan varsinaisen työnkuvansa ulkopuolella. Kytkeytyneet työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä ja työpaikkoihinsa ja ovat innostuneita näistä molemmista. Tämähän kuulostaa ihanteelliselta tilanteelta! Todellisuus on kuitenkin paljon karumpi, sillä tutkimukset ovat osoittaneet, että suurin osa työntekijöistä ”käy ainoastaan töissä”. Kytkeytyneiden työntekijöiden osuus työvoimasta on puolestaan vain noin 15%.
Keinot eivät löydy käärmeöljypulloista tai ihmelääkepurkeista
Miten sitten saisimme ihmiset kytkeytymään työhönsä ja motivoitumaan paremmin? Tämä on se miljardien eurojen ja dollareiden kysymys, johon ei ole olemassa mitään yksiselitteisen helppoa vastausta. Vippas- ja poppaskonstien ja kosmeettisten sitouttamisohjelmien sijaan yritystä tulee tarkastella systeeminä – ja kompleksisena sellaisena. Kompleksiset haasteet ovat sellaisia, että suoria vastauksia ei ole olemassa, koska muuttujia on yksinkertaisesti niin paljon. Organisaatio on ihmiset, joiden henkilökohtaiset motiivit, intohimot ja taitotasot vaihtelevat yksilöittäin. Tällaisissa ympäristöissä voimme soveltaa korkeintaan hyväksi havaittuja periaatteita.
Jätä kepit metsään ja raasta porkkanat salaatiksi
Työntekijöiden nähtiin pitkään motivoituvan ainoastaan taloudellisista kannustimista tai rangaistusten pelosta. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin simppeli, vaan meillä kaikilla on myös omat sisäiset motivaattorimme. Sisäisen motivaation käsite on yllättävän tuore löytö. Tämän käsitteen lanseerasi psykologi Harry Harlow vuonna 1950 apinoilla tekemiensä kokeiden tulosten innoittamana. Hän nimittäin huomasi, että apinat ratkoivat niille tarjottuja ongelmia ilman, että ne olisivat saaneet suorituksesta palkkioita tai sanktioita. Apinat siis ratkoivat ongelmia, koska ne halusivat ratkoa niitä pelkästään ratkaisemisen ilosta. Keppi ja porkkana ovat ulkoisia motivaattoreita, kun taas itse työn tekemisen ilo ja siitä saatu tyydytys ovat sisäisiä.
Se, mitä voit tehdä ihmisten motivoimiseksi, on luoda ympäristö, jossa ihmiset voivat toteuttaa omia sisäisiä motivaattoreitaan mahdollisimman hyvin. Näiden esimerkkien kuvaukset eivät ole kiveen kirjoitetut, nämä motivaattorit merkitsevät ihmisille eri asioita ja he osaavat kyllä kertoa, miten he voisivat ottaa niistä irti niin paljon kuin mahdollista. Kysele, kuuntele ja keskustele, ota selvää mikä sinun organisaatiosi ihmisiä tai tiimejäsi ja kollegoitasi motivoi, ja muista että et voi motivoida ketään muuten kuin ulkoisilla palkkioilla (jotka ovat vaarallisia, tai joiden vaikutus ei kestä pitkään) tai sanktioimalla. Jos oikeasti haluat, että ihmiset motivoituvat ja kytkeytyvät työhönsä luo heille sellainen ympäristö, jossa se on mahdollista.
Haluatko oppia lisää?
Motivaatio on yksi aiheista, joita käsitellään Management 3.0 kursseillamme. Management 3.0 voidaan mieltää ketteräksi johtamiseksi, ja se pitää sisällään osa-alueita joihin keskittyä modernien tuotekehitysorganisaatioiden ja tiimien johtamisessa. Kurssi on hyvin interaktiivinen ja käytännönläheinen, ja sisältää joukon työkaluja jotka voidaan ottaa käyttöön organisaatiossa saman tien! Jos haluat oppia modernien organisaatioiden ja tiimien johtamisesta, tule mukaan!
Tällä hetkellä kursseja on aikataulutettu Helsinkiin ja Ouluun!
Kirjoittaja Mikko Korkala on pitkän linjan tuotekehitysammattilainen. Hän aloitti uransa ohjelmistosuunnittelijana, mutta löysi kutsumuksensa päädyttyään puolivahingossa ketterien- ja Lean – menetelmien pariin vuonna 2002. Mikko on työskennellyt niin kehitystiimien kuin ylimmän johdonkin kanssa ja lähestymiskulmat ketterään tekemiseen ovat sisältäneet valmentajan, kouluttajan, uusien kehitysprosessien laatijan ja tutkijan rooleja. Tutkimuksellisesta näkökulmasta Mikko on yksi ensimmäisistä, jotka aloittivat ketterien menetelmien systemaattisen tutkimisen ja kehittämisen Suomessa. Mikko väitteli aiheesta tohtoriksi vuonna 2015. Vapaa-aikansa Mikko viettää perheensä parissa, lukemalla niin faktaa kuin fiktiotakin sekä kuntoilemalla. Erityisesti pyöräily niin maastossa kuin maantielläkin on lähellä Mikon sydäntä.